1991. Liittyäkö EY:hyn vai ei; eettisen analogian kautta nähtynä.
Naapurissamme asuu perheitä, jotka ovat lähteneet mielestäni eettisesti kyseenalaiseen yritykseen. He keskittävät voimiaan muiden kylien voittamiseksi. He laativat keskenään sopimuksia, joiden tarkoituksena on muodostaa yksi suuri, muutaman rikkaimman perheenpään hallitsema perhe. He sanovat, että yhdistyminen on välttämätöntä, koska taistelu muita vastaan tarvitsee keskitettyä toimintaa.
Eivät naapurimme mitään tavallisia varkaita ole ja heillä on hienostuneet käytöstavat. Heidän käyttämänsä sopimukset, vaikka näyttävät tasapuolisilta ja järkeviltä, ovat kuitenkin sellaisia, että niitä noudatettaessa on kuin näkymätön käsi ohjaisi rahaa heille, samalla kun muualla köyhyys lisääntyy ja luonto tuhoutuu.
Luulen, että näkymättömän käden taloudellista epätasa-arvoa lisäävä toimita johtuu sopimusten hengestä. Kun he tekevät esimerkiksi sinun kanssasi sopimuksen, he antavat sinulle oikeuden kaupankäyntiin ja kannustavat rikastumaan. Vastapalvelukseksi sinun on toimittava heidän ehdoillaan ja annettava heille osuus voitoistasi. Jos menestyt, saat käydä hienoilla kutsuilla ja juoda kalliita viinejä. Mutta ellet tuota voittoa, saat varautua siihen, että kauppasi ikkuna menee rikki tai takapihallesi tehdään kaatopaikka. He myyvät oikeuksia, joita voidaan tehdä mistään luopumatta, mutta ottavat maksuksi rahaa ja tavaroita. Onko tällaisten sopimusten teko oikein?
Nyt nämä perheet ovat antaneet ymmärtää, että meidän perheemme voisi liittyä niihin.
Tunnustan kyllä, että meillä tehdään samanlaisia sopimuksia. Pari vuotta sitten setäni uskottelivat, että jotkut kauniisti kirjoitetut paperit antaisivat hyvän turvan yrityksellemme ja muut uskoivat ja antoivat rahansa heille. Eiväthän ne paperit minkään arvoisia olleet ja setäni tuhlasivat rahat hummailemiseen. Nyt he ovat katuvinaan, mutta silti ajelevat Mersuilla.
Eihän minulla paljon sananvaltaa perheessäni ole. Isä asiat on aina määrännyt, vaikka joskus on sivumennen kysynytkin muiden mielipidettä. Tosin nyt olen oppinut, ettei isälläkään oikeastaan todellista valtaa ole ollut. Hänen liiketuttavansa ovat tavallaan meidänkin elämäämme määränneet. Kuitenkin haluaisin tietää, onko oikein liittyä näiden perheiden joukkoon ja näin voimistaa eriarvoistavien sopimusten valtaa maailmassa.
Ymmärrän kyllä isääni ja setiäni, jotka haluaisivat hienompaan seuraan papereita laatimaan. Ehkä isäkin saisi Mersun. Ja joka puolellahan ihmiset huiputtavat toisiaan.
Mutta vaikka joka puolella varastettaisiin, oikeuttaisiko se meitä varastamaan? Eikö järjestäytynyt köyhyyden aiheuttaminen ole yhtä pahaa kuin yksittäiset varkaudet?
Miten minun tulisi ajatella? Onko eettinen näkökanta tässä kysymyksessä kokonaan unohdettava? Onko isä oikeassa, kun hän sanoo, että eettisiä sääntöjä on hyvä opettaa muille, mutta itse niitä ei aina tarvitse noudattaa?
Vai onko äiti oikeassa, kun hän sanoo, että sen minkä teet yhdelle pienimmistä, sen eteen itse joskus joudut?
Demokraattinen talous 